Terveys

Jokaisella ihmisellä on toive ylläpitää mielekäs elämä ja riittävä terveys. Kuka siitä vastaa? Jokaisen ihmisen tulisi vastata, että -minä itse. Päävastuu omasta terveydestä on kuitenkin kaikilla meillä ihmisillä! Kunnan tulee omalla toiminnalla tukea ihmisen terveyttä, joka koostuu ihmisen fysiologian lisäksi ympäristöstä missä elämme, ihmisuhteista sekä mielekkäästä toiminnasta. Kunta tukee terveyttä miettimällä tarkaan ympäristökysymyksiä; ilman puhtaus, meluhaittojen minimointi, ympäristö sekä rakennussuunnittelu, -tekniikat ja -materiaalit tai kulttuuripalvelut jne.

Ihmisen oma vastuu terveellisistä elämäntavoista tulisi olla meillä jokaisella, mutta näin ei aina kuitenkeaan ole. Silloin ihmisen tukena tulisi olla riittävä määrä nimenomaan arvioidusti tarpeellisia palveluja. Osan niistä tuottaa kunta itse, esim. neuvolapalvelut, kouluruokailu tai hammashoito, mutta osan palveluista on järkevää tuottaa kunnan palvelujen ulkopuolelta. Sekä meidän kuntalaisten, että kunnan etu on myös yksityispalvelujen sekä kolmannen sektorin, eli erilaisten järjestöjen ja yhdistysten tarjoamat palvelut silloin kun niitä tarvitsemme.

Kunnan palvelut tulisi tuottaa arvioitujen tarpeiden mukaan, ei pelästään taloudellisten menoarvioiden mukaan. Maakuntien palvelujen tuottaminen on vielä tällä hetkellä raamitasolla. Valtio velvoittaa kuntia sekä tulevia maakuntia erilaisten lakien sekä ohjeistaa erilaisten ohjelmien avulla. Niiden mukaan on kunnan päättäjienkin toimittava yhdessä kuntalaisten kanssa. Kunnille tarkoitetun hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tukiaineisto on kuntapäättäjien käytettävissä. Sieltä on saatavissa toimintaan positiivista otetta, jossa terveys kannattaa aina. Myös yhteisöllisyyden, ympäristön ja terveen yhdyskuntasuunnittelun näkökulma on otettu mukaan sekä esimerkkejä erityisesti sivistyspuolelta.

Meidän suomalaisten on saatava olla tyytyväisiä terveyspalvelujen saatavuuteen ja toimivuuteen. Siksi maakuntien roolia tulee nyt seurata tarkasti sekä olla vaikuttamassa siihen, että kaikille kuntalaisille löytyy palvelu. Tavoitteena tulee olla eriarvoisuuden väheneminen ja heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien hyvinvoinnin turvaaminen. Myös mielenterveyspalvelujen tulee olla kunnossa ja tarjota toimintaa, jossa käytännöt, palvelut, tuotteet ja järjestelmät kohtaavat. Viime vuosina on kehitetty yhteispalveluja ns. yhden luukun periaatteella. Toivottavasti uudet suunnitelmat tukevat tätä ihmis- ja asiakslähtöistä toimintatapaa.

Vaikka sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen ja tuottaminen siirtyy maakuntiin lähitulevaisuudessa, säilyy palvelut kunnan vastuulla vielä muutaman vuoden. Kunnissa tarvitaan vielä kehittämistyötä, jonka tulee perustua toimintalähtöisyyteen ja pyrkimykseen tukea toimijoiden muutosvalmiuden ja asiantuntemuksen vahvistumista. Osa toiminnasta kannattaa keskittää, esimerkiksi kalliit ja harvoin tarvittavat palvelut.  Yleislääkäri- tai sairaanhoitajavastaanottojen tarjonta aluueellisesti on turvattava. Tässä ratkaisuna voisi olla liikkuva työpari, jolloin palvelut tuotaisiin lähelle avun tarvitsijoita. Näitä toimintapaikkoja voisi olla yhteistoimintapisteet, neuvolat tai koulut.

Tehkäämme laajasti yhteistyötä. Myös yli poliittisten sekä kuntarajojen. Yhteistyöllä saamme enemmän aikaan koko väestön palveluja ajatellen. Pienet kuviot syövät turhaan kaikkien voimavaroja, eikä se ole taloudellisestikkaan kannattavaa.